Ähtäri ennen ja nyt

Tarinoiden Ähtäri

Monen kuulijan mielestä Ähtärin historia on vertaansa vailla. Kysymys kuuluukin, miten pienestä ja vaatimattomasta erämaakylästä kasvoi maailmanlaajuiseen tunnettavuuteen ulottuva matkailukaupunki?

Vastaus löytyy 1500-luvulta alkaen, kun suomalaisia heimoja vaelsi vesireittejä pitkin Ähtäriin kaskimaita etsien. Paikan sopivaksi havaittuaan, asettuivat tänne asumaan kasvattaen elinpiiriään ja perheitään.

Varsinainen kasvutarina alkaa vuodesta 1883, kun paikkakunnan halki kulkeva rautatie valmistui. Rata tunnettiin Nikolain ratana Vaasasta Tampereelle. Rautatie vauhditti teollisuutta. Inhan tehtaille syntyi patruunapari August ja Lydia Keirknerin toimesta vauras teollisuuskylä, jonne löysi tiensä myös runsas määrä kultakauden taitelijoita sekä muita valtakunnan merkkihenkilöitä.

Vesireitit ja rautatie mahdollistivat monen muun saha- ja teollisuuslaitoksen synnyn. Myös puolustusvoimat rakensi vuonna 1940 varikkonsa Ähtäriin hyvien kulkuyhteyksien vuoksi.

Ähtärin matkailun voi sanoa alkaneen 1800-luvulla, kun useat suomalaiset taiteilijat Sibeliuksesta ja Järnefeltiin viettivät kesiään järvien rannoilla opetellen samalla suomen kieltä. Tämän varhaisen matkailijaliikenteen mahdollisti tietysti rautatie.

Paikkakunnan matkailun varsinainen nousukausi käynnistyi vuonna 1973, kun Suomen ensimmäinen luonnonmukainen eläinpuisto avasi porttinsa. Silloisen kunnanjohtaja Väinö Jaakolan sinnikäs unelma täyttyi ja sittemmin Eläinpuisto ympäröivine alueineen on laajentunut kansainväliseksi matkailukeskittymäksi, jonka tunnetuimmat tähdet ovat tietysti isopandat Lumi ja Pyry.

Hugo Simberg vietti viimeisen kesänsä Peränteen Sarkolassa, jossa hän kuoli kesäkuussa 1917. Paikalla on jäljellä vielä portaat, joita pitkin hänet kannettiin viimeiselle matkalleen. Kerrotaan, että hän maalasi siellä viimeisen työnsä ”Kaskisavua”. Kuvassa Simberg Sarkolan pihassa. Kuolinpaikalle on pystytetty muistomerkki opastauluineen

Myllymäen asema oli ainoa vuonna 1883 liikenteelle avatun Tampereen–Vaasan rautatien III luokan asema sisältäen myös ravintolan. Venäjän keisarinna Feodorovnan salonkivaunuja säilytettiin Myllymäen asemalla. Syntyjään tanskalainen prinsessa matkusti Pietarista Tanskaan Nikolain rataa pitkin.

Inhan tehtaille syttyivät valot toisena paikkakuntana Tampereen jälkeen 1800-luvulla.